Klinikkakuulumiset.

Tänään heräsin tunnin yöunien jälkeen "pirteänä." Eli aivan pihalla kaikesta, tuhottoman väsyneenä. Mieleen muistui kuitenkin heti, mikä päivä tänään oli. Klinikkapäivä.

Päästiin Peten kanssa lähtemään hyvin aikataulussa. Haimme ensin Sonjan, sitten trailerin ja kävimme vielä tankkaamassa. Sitten suuntasimme tallille, Lasse kuntoon ja matkaan. Lastaus oli vähän hankala, mutta lopulta saatiin heppa ehkä 5min jälkeen traileriin.

Haluan kertoa tässä välissä menneestä viikosta. Se on ollut ihan hirveä. Olen ollut 99% varma, että Lasse lopetetaan. Eilen kävin tallilla silittelemässä Lassea ja vaan itkin. Kun tulin tallilta kotiin, itkin taas. En ole oikeastaan mitään muuta tehnytkään kuin itkenyt. En ole voinut kuunnella töissä radiota, sillä monet biisit aiheuttavat hysteerisen itkun. Varsinkin Mikael Gabriel - Kipua. Ja tarkemmin ottaen yksi kohta siitä:

Miten maailma sortuu sun jalkojen alta Kumpa tää fucking painajainen ois vaan unta Ei mun kaa olis enää kylmä ikinä Ja sulla on niin pitkä aika elää ku toi kello tikittää Kaikki loppuu aikanaan Mä pidän kii siit et teen kaikkee muut ku pysyn paikallaan Ja et voin täst ehkä joskus jollekkin kertoo Tää on kuoleman pelkoo

Näillä ajatuksilla lähdin tänään matkaan. Olin kuitenkin niin väsynyt, etten enää jaksanut itkeä. Lähellä oli, kun Terhi kävi halaamassa ennen lähtöä, mutta sain pidettyä itseni kasassa.

Perillä klinikalla otettiin Lasse ilmottautumisen jälkeen trailerista ja vietiin se Sonjan kanssa karsinaan. Pete lähti käymään tässä vaiheessa avk:lla. Olimme puoli toista tuntia etuajassa, mutta oli suuri yllätys, kun hoitaja tuli kysymään että sopisiko jos Lasse tutkittaisiin heti. Tottakai! Sille annettiin pienen pieni annos rauhoittavaa, jotta se olisi sopivassa mielenrauhassa taivutuksia varten.

Eläinlääkärinä meillä oli Heidi Elomaa. Hän oli kyllä todella mukava nainen jota selvästi kiinnosti hoidettava hevonen. Ensin hän kyseli taustatiedot ja sen jälkeen kokeili selän. Olin siis varannut myös selän kuvauksen, mutta lääkäri sanoi, että katsotaan ensin jalat, kun selkä tuntui normaalilta. Vähän lihaksettomalta, mutta ei aristanut mitenkään erikoisesti.

Sitten mentiin pihalle ja juoksutin Lassea ympyrällä. Se oli todella haluton liikkumaan, liekö johtunut rauhoittavasta vai kivuista. Ravurit olivat ainakin aivan hirveitä... Juoksutuksen jälkeen lääkäri sanoi, että Lasse liikkuu kuin sillä olisi paskat housuissa. Niinhän se liikkui.

Sitten oli vuorossa taivutuskokeet. Lassea ei kiinnostanut yhtään juosta, joten aika tahmeaa oli meno. Joka nivelestä tuli taivutusreaktioita 0-1,5/5, mutta oikean takajalan vuohisnivelestä 3/5, eli se oli selvästi kipeä. Nuo 0-1,5 reaktiot eivät ole kuulemma vielä pahoja, 3 on.

Taivutuksista päästiin suoraan röntgeniin. Tästä annan kiitosta Teivon klinikalle: siellä on toiminta todella ripeää eikä tutkimuksia tarvitse odottaa tuntikausia. Minä pitelin röntgenkuvissa sitä levyä jolle kuva otetaan, ja oli meinaan vaikeaa! Lasse oli onneksi niin tukevassa kännissä lisärauhoittavan takia, että se ei liikahtanutkaan.

Röntgenien jälkeen "jouduttiin" odottamaan ehkä vartti. Ensimmäinen tauko koko päivänä, oli ihana päästä pissalle! :D

Sitten lääkäri kutsuikin meidät jo katsomaan kuvia. Kopioin tähän tutkimuksen tulokset:

Röntgentutkimus (mtj polvet, otj kinner, alanivelet): Otj polven mediaalisesta telasta irronneet irtokappaleet, otj kintereessä pieni irtokappale, otj vuohisnivel hieman terävöitynyt ja nuljuluut painuneet, nuljuluiden alapinta epätasainen.

Vuohisnivelen luusto on siis hieman vinksallaan, mikä saattaa johtua Lassen todella vennoista takavuohisista. Tälle ei kuitenkaan voi mitään, sillä se on iän tuomaa rasitusta. Lassella on niin paljon rankkoja kilometrejä takana, ettei ihmekään että paikat alkavat kipuilemaan. Eläinlääkäri sanoikin, että Lasse on ikäisekseen todella hyvässä kunnossa ja että se on hyvin hoidettu, kun nyt vasta jalat alkoivat vaivaamaan. Hän kehui myös kavioita! Hieman taisin olla ylpeä ;)

Nivelet päädyttiin siis piikittämään. Minä olin pitämässä kiinni jalasta, kun lääkäri pisti. Hieman meinasi tulla inhottava olo kun siinä ihan naaman vieressä piikitetään.... Mutta kaikki selvittiin! Piikkejä tuli kaikkiin vuohisniveliin, otj kintereeseen kaksi ja otj polveen yksi. Piikityksen jälkeen Lasse vietiin karsinaan vähän tokenemaan.

Lasse toipumassa rauhoituksesta. Rankkaa suorittamista :D

Hoito-ohje:

Tänään karsinassa, huomisesta alkaen saa mennä tarhaan. Kääreet pois huomenna. 10 päivän ajan käyntiliikuntaa ratsain. Sen jälkeen viikko kevyesti ravia ja laukkaa suorilla urilla ja isoilla ympyröillä. Sen jälkeen asteittain normaali käyttö. Jatkossa paljon selkää vahvistavaa liikuntaa mm mäkitreeni, kavaletit, juoksutus eteen-alas. Mikäli hevonen ei tunnu täysin hyvältä, voidaan nivelet (mtj) uusintalääkitä 2-3 viikon kuluttua.

Eli suomeksi sanottuna, minulla on edelleen paras ystäväni! ♥ Olen niin onnellinen. Melkein itku pääsi kun tajusin että oikeasti, Lassea ei tarvitse lopettaa.

Jäikö jotain kysyttävää?