Paalinnarukikka kokeilussa!

Kaikki te, jotka luette Kaktun blogia, olette varmaan bonganneet sieltä saman vinkin kuin minäkin. Nimittäin paalinnarukikan! Eli jalustin "sidotaan" satulavyöhön kiinni, jolloin jalat ei pääse harhailemaan mihin sattuu.

Minä kokeilin tätä lauantaina ja voin sanoa että huhhuh! Nousin selkään ja heti alusta saakka tunsin, kuinka satulassa pitäisi oikeasti istua. Kun jalat olivat lähellä kylkiä ja varpaat menosuuntaan, lonkat aukesivat aivan eri tavalla kuin normaalisti. Itse ratsastan usein niin, että jalkaterät sojottaa vähän turhan paljon ulospäin, polvet ovat jännittyneet ja lonkat ovat kaikkea muuta kuin rennot. Kun köytin jalustimet satulavyöhön melko lyhyillä naruilla, istuntani "aukesi". Kovin vaikea selittää, mutta pääsin lähemmäs hevosta ja sain pohkeilla aivan erilaisen tuntuman.

Menin alkuun vähän väistöjä käynnissä ja tajusin, että sitä pohjetta ei tarvitse nostaa satulahuovan rajaan ja paukuttaa siellä, vaan pieni siirto lonkasta lähtien laittaa jo hevosen jalkoja ristiin. Tämä oli valaistuminen! Oli hienoa huomata, miten pienillä avuilla Lassea voi oikesti ratsastaa.

Harjoitusravi oli kuitenkin jostain syystä todella vaikeaa, enkä mennytkään sitä kuin ihan hetken. Kevyessa ravissa pystyin vaikuttamaan todella paljon pohkeella, vaikka jo hetken keventelyn jälkeen jalat huusivat armoa. Pidin tästä johtuen melko paljon pieniä taukoja, jolloin otin jalustimet pois jaloista ja venyttelin.

Laukassa, etenkin kevyessä, en meinannut pystyä istumaan lainkaan :D Nyt kun jalat olivat kerrankin oikealla paikalla, yläkroppa elikin sitten omaa elämäänsä. Pitääköhän köyttää paalinnarua metritolkulla ympärilleni, auttaisikohan se?

Halusin kokeilla vielä paria hyppyä, ihan vain tunteakseni miltä tuntuu kun jalka on paikallaan. Usein hypätessä jalkani valuu liian taakse ja kädet jäävät passiivisiksi satulan eteen. Lasse innostui aivan valtavasti kun tajusi että hypätään. Se loikkasi pienen portin yli metrin korkeudesta heittäen minut täysin pois tasapainosta. Yritäppä siinä pidättää hevosta kun jalustimet ovat sidottuina mahavyöhön ja tasapainoa ei saa takaisin! Kun sain Lassen pysähtymään, nappasin paalinnarut välittömästi pois ihan turvallisuussyistä. Jos Lasse olisi ollut yhtä rauhallinen kuin kesällä, ei ongelmaa olisi ollut, mutta nyt en uskaltanut ottaa mitään riskiä kun se kuumui niin paljon. Tulin esteen vielä kaksi kertaa toisesta suunnasta ja pari kertaa toisesta. Hyppy hypyltä Lasse rauhoittui ja viimeinen hyppy oli super! Itse yritin keskittyä käteeni ja jalkoihini. Ennen estettä lukitsin jalkani Lassen kainaloihin ja keskityin myötäämään. Liioittelin hieman, että tuntisin taas sen oikean asennon.

Loppuverkoissa Lasse oli oikein terävänä ja kulki niin korkeassa muodossa että ei koskaan aiemmin. Ajattelinkin, että pidän nyt pari kertaa paalinnaruja ratsastaessa ja yritän saada siitä jotain materiaaliakin tänne blogiin, jos vaan saan jonkun kuvaamaan.

Loppuun vielä pari kuvaa, joissa kökkö asentoni näkyy. Kun opetin äitiä ratsastamaan, hänelle sai koko ajan kiljua polvista ja suosikkihokemaksi kehittyikin "Muista antava asento!" Nyt minun pitää näköjään itse huutaa tuota itselleni.

Näennäisesti hyvä jalan asento, mutta polvet puristavat. 

Jalat melkein ok, mutta mitä tekee kädet?! Vetää vastaan... Tästä pitäisi päästä eroon. 

Polvet puristaa, kantapäät ylhäällä.

Mitä puuhaa taas jalka.....

Ilman satulaa polviongelmaa ei ole, koska osaan istua rennommin.