Ajatuksia hevos- ja ratsastuskateudesta.

Luin äsken Laepin blogin uusimman postauksen (katso se tästä). Tiivistettynä: joku anonyymi oli kyseiseen blogiin kirjoittanut kommentin, että Lauran ystävä Emmi ratsastaa Hertalla paremmin kuin Laura. Haluankin nyt jakaa omat ajatukseni kyseisestä aiheesta, eli hevos- ja ratsastuskateudesta.

Silloin nuorempana heppatyttönä hevoskateus oli jotain aivan käsittämätöntä. Kukaan ei olisi saanut koskea hoitohevoseen ja sitä "omaa" hevosta pidettiin paljon parempana kuin muita. Samaten omia ratsastustaitoja yliarvioitiin ja pidettiin itseä parempana kuin muut. Voin myöntää hyvin, että silloin kun sain Lassen, ajattelin että kukaan kavereistani ei pysty ratsastamaan sillä paremmin kuin minä. Tämähän on aivan naurettavaa, sillä todellisuudessa olin paljon huonompi ratsastaja kuin esimerkiksi ystäväni Salla. Jotenkin sitä ei vain halunnut myöntää silloin.

Olen aina sen kuitenkin tiedostanut, että tottakai valmentajat yms saavat Lassen liikkumaan hienosti. Mutta silloin nuorempana jos joku muu ratsasti Lassella, niin etsin koko ajan virheitä ja kyttäsin mikä menee pieleen.

Kun Lasse oli ollut minulla vähän aikaa, kasvoin ihmisenä ja hevosenomistajana paljon. Aloin ymmärtämään että en todellakaan ole hyvä ratsastaja, vaan moni muu kaveripiirissäni oli paljon parempia. Laura kirjoitti blogissaan mielestäni hienosti:

"Hevoset opettavat meitä ihmisiä. Opimme päivä päivältä jotain uutta näiltä ihanilta opettajiltamme. Jos Hertta luottaa enemmän johonkin vieraaseen ratsastajaan kuin minuun, on peiliin katsomisen paikka. Silloin en ole kuunnellut hevosta tarpeeksi. Olen ollut huono oppilas. Minun täytyy oppia lisää. Minun täytyy olla nöyrä. "

Lasse on opettanut minut siihen pisteeseen, että osaan olla todella iloinen mikäli joku menee Lassella hyvin. Nyt pystyn myöntämään, että Sonjalla on Lasseen parempi ote. Sonjalla, joka on ratsastanut puolet minua vähemmän ja on nyt sen ikäinen kuin minä saadessani Lassen. Sonja on äärettömän nöyrä hevosen hoitajana. Hän kuuntelee hevosta ja tietää jo kuinka Lasse toimii. Muutama viikko sitten ensimmäistä kertaa oli niin, että Lasse oli Sonjan jäljiltä parempi kuin minun. Mielestäni voidaan sanoa että Sonja on nykyään parempi ratsastaja kuin minä. Minua ei enää hirvitä tai jännitä yhtään jättää hevostani Sonjan hoitoon, päinvastoin. Tiedän että Sonja hoitaa sen loistavasti, paremmin kuin minä.

Tämä postaus levisi kuin Jokisen eväät. No, loppuun vielä pienet kuulumiset. Lasse voi oikein hyvin. En ole nyt pakkasten takia ratsastanut pariin päivään, mutta se ei ole minua haitannut. Tänään olin kuitenkin tallilla aika pitkään ja vietin aikaa katselemalla kun Lasse ja Poni leikkivät. Poni oli siis karannut ja mennyt mussuttelemaan Lassen kanssa, ja ne oli ihan ällösöpöjä <3 Lasse oli aivan onnessaan uudesta kaverista :D

Paljonko lukijoiden lämpömittarit näyttävät pakkasta tätä lukiessanne? Täällä vaivaiset -22 astetta...