Tänään oli juuri sellainen päivä. Menin ilman satulaa orbeilla. Ei siinä mitään, Lasse meni tosi hienosti ja kevyesti. Se tukeutui molempiin ohjiin eikä jäänyt edes oikeassa laukassa vasemmasta ohjasta tyhjäksi, vaan sain pitkästä aikaa vaikutettua myös sillä ohjalla.
Mutta voi hitto soikoon. Minä ihan rehellisesti haluaisin mennä rennosti. En halua joutua koko ajan miettimään että mitkä tänään aiheuttavat sekokohtauksia. Oikeasti, Lasse on nyt 17v. Ja se käyttäytyy kuin juuri laukkaradoilta poistunut 5v varsa. Luulisi että ikä toisi vähän rauhallisuutta mutta ei. Edelleen minua kiikutetaan samalla tavalla kuin silloin kun Lasse minulle tuli. Tänään jouduin taas koko ajan olemaan varuillani. Ensimmäisen sätkyn aiheutti tosiaan pikkukivi joka lensi puomin päälle kun menimme ohi. Pienen pieni kopahdus, niin että sen juuri kuuli. Ja sitten mentiikin puoli kenttää sellaista mukavaa köyryloikkaa, jossa on tosi ikävä olla kyydissä. Vielä pari viikkoa sitten peltiä päin lentänyt isompi kivi ei aiheuttanut mitään reaktiota. Tänään kuitenkin pikkukivi puomin päällä oli katastrofi. Sen jälkeen joka asiaa täytyi säpsyä. Tiedättekö, sillä tavalla että itsekin säikähdät mutta tilanne ei etene sekoiluun.En mennyt pitkään kentällä, vaan ajattelin lähteä kävelemään pyörätielenkin loppukäynneiksi (mitä ihmettä?!!?). Olisihan se pitänyt arvata että maastossa niitä mörköjä vasta olikin. JOKA asiaa piti säikkyä. Hui, pitsalaatikko! Apua, paikattua asfalttia! Iik, tuolla meni joku!
En väitä että tämä olisi pelkästään hevosen vika. Kyllähän se vaistoaa että minua jännittää ja minulla menee hermot. Mutta eikö tuon ikäisen pitäisi alkaa pikkuhiljaa aikuistumaan? Minulla on nykyään niin paljon muuta elämässäni, että en ehdi liikuttamaan Lassea kuutta kertaa viikossa hikeen. Enkä edes halua. Ne pikku heppatyttöpäivät on ohi. Minulla on nykyään aviomies ja oma koti ja työpaikka. Ei minulla riitä aika, kiinnostus eikä motivaatio treenata hevosen kanssa yhtä lujasti kuin silloin vuosia sitten. Haluaisin vaan mennä rennosti, ilman jännittämistä ja pystyä taas luottamaan Lasseen.
Tämä koko syksy on ollut samanlaista. Motivaationi on miinuksen puolella. Viihdyn kyllä tallilla ja haluaisin tehdä tallihommia. Esimerkiksi karsinoiden siivous on minulle suurta terapiaa. Mutta ratsastus on täyttä pakkopulla nykyään.
Tässä tilanteessa olisi kaikista parasta pitää pieni tauko ja sitten hankkia taas itseluottamusta jollain varmalla hevosella, joka käyttäytyy fiksusti. Kumpikaan ei valitettavasti onnistu. Sonja käy kaksi kertaa viikossa ratsastamassa Lassen, mutta eihän se todellakaan riitä jos 6 kertaa viikossakaan ei riitä. Ja mistä minä nyt kiltin lainahevosen saisin? Sellaisen jolla voisin oikeasti käydä maastossa hölköttelemässä vapain ohjin ja vain nauttia.
 |
| Tällä kerralla meillä oli oikeasti kivaa. Miksei enää ole? |
Äh, en tiedä mitä pitäisi tehdä. Tällainen turha purkaus nyt tähän väliin. Joskus nakertaa ja lujaa.
Meillä auttoi säikyn hevosen ja turhautuneen, ei-motivoituneen ratsastajan kanssa ihan yksityisvalmennustunnit! Valmentaja on rohkaiseva, aina niin positiivinen ja tehdään meille helppoja hommia aluksi, josta siirrytään vähän vaikeampiin ja takaisin helppoihin - melkein aina jää naama Naantalin auringoksi! :) Ehkäpä teillekin auttaisi joku ulkopuolinen, joka vähän tsemppaisi ja kannustaisi. Ja jos rahasta on kiinni niin ei siellä joka viikko tarvitse ravata, itse käyn joka kolmas viikko ja joka kerrasta saa pienen potkun motivaatiota persauksille seuraavia viikkoja varten :)
VastaaPoistaEi huono idea. Pitääkin ottaa oikeasti harkintaan, voisi tehdä ihan hyvää käydä pitkästä aikaa tunnilla :) Kiitos vinkistä!
PoistaTuttu tunne, ainakin osittain!
VastaaPoistaMinulla oli pari vuotta sitten liikutusponina risteytystamma, ikä lähenteli silloinkin jo 20 vuotta. Silti poni käyttäytyi kuin pikkupirpana, aina välillä sama puska jonka ohi kuljetaan aina, oli k-a-m-a-l-a! Tai joku kivi tai roska saattoivat aiheuttaa ihan hulluja pukkirodeokohtauksia, hyvä kun kyydissä enää pysyi..:D
Nykyään kun poni asuu kentällisellä tallilla, siitä on tullut ihan tylsä eikä se enää jaksa rodeoida tuttuun tapaan. Mutta ihmeellisiä nuo ikähevoset, luulisi kyllä että aikuisikä tulisi aiemmin.! :')
Aivan järkyttävän ärsyttävää, kun haluaisi mennä rauhassa tai edes pysyä kyydissä :D
PoistaMinä olisin vain helpottunut jos nuo ihmesekoilut jo loppuisivat Lasselta.
Joskus tulee pitempiäkin kausia ettei vaan nappaa. Itsekin toivoisin kyllä vähän tuota vauhdin vähenemistä, mut se vaan tulee niin selkärangasta... mutta täysveriset on vielä vaikeampia, niissä on se oma dynamiittinsa. Uskon että tuo kausi menee kyllä ohi. Jos saat jostain toisen apuratsastelijan niin se voisi auttaa :)?
VastaaPoistaTäysiverisissä ja lämminverisissä on mun kokemuksen perusteella tosi paljon samaa, mutta lämminveriset on jotenkin "luotettavampia". Siis et ne ei tee mitään tollasta typerää niinku Lasse :D Siinä onkin yksi syy miksen sille uskalla ottaa uutta ratsastajaa: pitäisi olla niin kokenut ettei tipu noista loikista ja että ei ala pelkäämään. Apuratsastaja olisi kyllä aivan loistava tähän väliin, mutta en tiedä täältäpäin ketään kuka olisi kiinnostunut :/
PoistaTe vaan asutte liian kaukana ^
PoistaPitäisi varmaan asua jossain pääkaupunkiseudulla niin sieltä voisi vuokraajan löytääkin :D
PoistaTurkuun tai Tamperelle muutatte ni varmast löydätte :D
PoistaNoita hetkiä tulee aina välillä ja se on ikävä fiilis. Olisiko teidän mahdollista rikkoa vähän kaavaa, tehdä jotain erilaista työskentelyä, esim kunnon aivotyöskentelyä maastakäsin, ohjasajoa, harjoitella ratsain jotain uutta, vaikka jotain western trail -tyyppisiä juttuja, käydä jonkun tsemppaavan valmentajan tunnilla tms?
VastaaPoistaOmaa motivaatiota usein elvyttää uusi inspiraatio jonkun uuden asian oppimiseen ja sellaiset tavoitteet. Eihän niiden tarvitse todellakaan olla mitään tyylillä "täytyy päästä läpi HeA aluetasolla", vaan se tavoite voi olla mikä vaan.
Olisihan se mahdollista mutta jotenkin tuo hevosen ylienergisyys vie itseltä voimat ihan täysin. Ja meillä kuitenkin kuuluu jokapäiväiseen käsittelyyn maastatyöskentelyä, ohjasajonkin Lasse osaa niin hienosti ettei tarvitse kauheasti harjoitella jne. Päätinkin eilen että minä vien sen hevosen laukkamaastoon vaikka väkisin. En anna niiden hullujen loikkien pelottaa vaan otan tavoitteeksi että uskallan maastoon. Lisäksi kyselin yhdeltä paikalliselta opettajalta tuntia mutta hän ei ole vielä vastannut.
PoistaKiitos kivasta kommentista :)
Höh, kurjaa että sulla on tuollainen fiilis! Futurakin käyttäytyy usein kuin nuori ja kokematon hevonen, pelkää kaikkea mahdollista, eikä malta keskittyä millään. Ei siitäkään uskoisi, että on jo 15v! :D Mutta maastoon sentään voi mennä ja joka paikkaan se suostuu mun kanssa menemään ilman suurempia tappeluita, vaikka pelkääkin. Lähinnä hankalaa on kentällä koulua vääntäessä, kun pitäisi saada hevonen keskittymään, eikä katselemaan maisemia.
VastaaPoistaMulle tuli kans mieleen, että jos mahdollista, mene vaikka tunnille. Itse yritän aina päästä tunnille, jos tulee turhautuminen tai tarvitsen lisää itsevarmuutta. Se auttaa oikeastaan aina, koska tunneilta saa sitä rakentavaa palautetta, jota oikeasti tarvii! Kunhan vaan on positiivinen ja kannustava, teille sopiva opettaja :)
Meillä on ongelmana juuri se maastoon lähtö, kun pitäisi kulkea pätkä pyörätietä jossa liikkuu ihmisiä ja teinit ajavat mopoillansa hirveää vauhtia hidastamatta nähdessään hevosen. Kun minua jännittää niin Lasse kerää kierroksia. Sitten se menee loppujen lopuksi siihen että hypitään miten sattuu ja Lasse meinaa koko ajan kaataa itsensä (loikkaa vähän pystyyn ja heittää kaulan täysin sivulle).
PoistaTuntia kyselin jo eilen, toivottavasti opettaja vastaa pian :) Ja pyysin erästä mukavaa naista pitämään tunnin, en nyt kestä tässä tilanteessa yhtään sellaista suorittamista niinkuin vanhan valmentajamme kanssa.
Moi!
VastaaPoistaMuutamille "blogitutuille" päätin ilmoittaa että laitoin blogini (nitsevoo) vain kutsutuille lukijoille - jos siis haluat lukea jatkossa niin lähetä sähköpostisi mulle makitalo.laura@gmail.com :)
Voi kuule tiedän tunteen! Välillä tuntuu että Tumppikin vain tulee lapsellisemmaksi vanhetessaan... Sitten kun se temppuiluvaihde menee päälle niin ei sitä kyllä saa pois millään, hyvin ärsyttävää!
VastaaPoistaPitkää pinnaa ja rohkeutta sulle! Toivottavasti lähtee sujumaan rennommin :)
Lassellakin tuo säätäminen on jotain ihan uskomatonta, tänäänkin mentiin sellaista tasajalkaloikkaa laukassa että ei tosikaan. Meillä on niin pieni kenttä että hirvittää alkaa käskemään kovasti eteen kun pomppiminen alkaa.
PoistaPitkää pinnaan todellakin tarvitaan...