Ajatuksia on mahdoton muuttaa tekstiksi.

Minulla on tällä hetkellä aivan otsikon fiilis. Lupasin kirjoittaa teille hevoshierojaopinnoistani ja nyt olisi ensimmäisen kerran sen aika.

Opin niin valtavasti uutta viikonloppuna, että olin sunnuntai-iltana kauheassa tietoähkyssä. Lähdimme perjantaina äidin kanssa hyvissä ajoin kohti Helsinkiä. Otin perjantain palkattomaksi vapaaksi, sillä jos olisin ollut töissä, lähtö olisi venähtänyt lauantai-aamuun. Perjantaina ajelimme ihan rauhassa Helsinkiin. Kävimme ensin shoppailemassa Myyrmannissa. En löytänyt mitään ihmeempää, ainut suurempi juttu oli toppatakki tallille ensi talveksi. Hintaa tälle jäi noin 70e, eli hyvä ostos oli. Kun olimme saaneet shoppailtua suuntasimme veljeni kämpille. Kannoimme tavarat sisään ja lähdimme heti takaisin liikenteeseen. Olimme päättäneet käydä katsomassa jo valmiiksi missä se ratsastuskoulu sijaitsi, jossa koulu alkaisi. Ajoimme pari kertaa harhaan ja meinattiin jo kääntyä takaisinkin kun paikkaa ei meinannut löytyä, mutta päästiin kuin päästiinkin perille. "Muutaman" mutkan kautta takaisin kämpille ja melkein heti unta palloon.

Vasta lauantaiaamuna minua alkoi jännittämään. Matka tuntui kestävän ikuisuuden. Palloilin hetken tallin pihassa kun en tiennyt mihin mennä ja minua jännitti hulluna. Lopulta paikalle tuli nainen joka tiesi missä koulutus olisi. Eli eikun maneesin viereiseen leiritilaan. Siellä olikin jo muutama tyyppi, joten en ollut onneksi ihan ensimmäisenä paikalla.

Hyvin nopeasti minulle selvisi, että tämä on se minun juttuni. Se, mitä haluan tehdä. Minulla oli opettajan kanssa hyvin pitkälti samat näkemykset ja opiskelijakaverit tuntuivat mukavilta. Sain lauantaina niin paljon tietoa, etten pysty jakamaan sitä kanssanne vaikka kuinka yrittäisin. Ehkä eniten mieleen jäi se, kuinka paljon hevonen joutuu tekemään kantaessaan ratsastajaa. Opettaja demonstroi erään oppilaan avulla, mitä tapahtuu kun selässä istuu esimerkiksi notkoselkäinen ratsastaja. Opettaja siis istui kontillaan olevan oppilaan selässä ja työnsi lantionsa kaarelle. Ja mitä tapahtui oppilaalle? Hänenkin selkänsä meni kaarelle! Eli notkoselkäisen ratsastajan hevosen on lähes mahdotonta kulkea oikeinpäin selkäänsä kantaen, sillä ratsastaja painaa selkää alas. Myös satulavyön kiristyksestä tajusin jotain. Sen, että hevosen lihakset ihan oikeasti kramppaavat jos vyön tempaisee kerralla kireälle. Itse kiristän usein pari reikää kerralla ja sekin on liikaa.

Olin lauantaina aivan mielettömissä fiiliksissä. Aivan uskomatonta! Olisin halunnut illalla opiskella vielä luustoa mutta olin niin väsynyt ettei siitä tullut mitään.

Sunnuntai sitten vasta olikin mielenkiintoinen päivä, sillä pääsimme hieromaan ensimmäistä kertaa. Sunnuntaina kurssille tuli myös Ulla, joka oli lauantaina pois isoisänsä hautajaisten takia. Ulla on todella mukava minua hiukan vanhempi nainen, jonka kanssa tutustuimme enemmänkin, sillä olimme parina hieronnoissa.

Ensin seurasimme kun opettaja hieroi erään ponin ja pienen tauon jälkeen pääsimme itse kokeilemaan. Me Ullan kanssa hieroimme suokkitamma Sennan ja risteytystamma Dooriksen. Senna oli aivan mahtava hierottava. Se meinasi nukahtaa käsittelyn aikana ja oli todella tyytyväisen oloinen hieronnan jälkeen. 

Sunnuntaina tajusin myös todella sen, että etupää ohjaa, takapää työntää. Olen tämän tiennyt ennenkin, mutta nyt tajusin sen vasta ihan todella. Myös se oli uutta, että satulavyön kireys voi vaikuttaa etujalkojen liikkeisiin. Liian kireä vyö estää etupään liikettä.

Molemmat päivät päättyivät aivan liian nopeasti, olisin mielelläni jatkanut pidempääkin. Ajelimme rauhassa kotiin sunnuntaina ja kyllä oli mahtavaa päästä omaan sänkyyn! Ensi lähiopetusjaksolla nukun tallilla, joten matkoihin ei mene niin pitkään. 

Eilen sitten töissä päivä meni intopiukeana, sillä tarkoituksena oli mennä hieromaan Lasse. Alla on kuvia paikoista, joista Lasse oli jumissa. Olin positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka hyvässä kunnossa Lassen lihaksisto oli. Ainut paikka mikä oli todella jumissa ja kipeä oli kallonpohjan lihakset. Terhi sanoi muutama viikko sitten samaa, mutta en silloin osannut sanoa juuta enkä jaata. Nyt huomasin että niska on todellakin Lassella kipeä. Kaulan hieromisesta Possu ärtyi vaikka se ei minun käteeni kovin jumiselta tuntunut. Toinen paikka mistä Lasse oli kipeä oli oikealla puolella kupeen yläpuolelta. Sen sain kuitenkin hierottua aika hyväksi. Hieronnan jälkeen täytin hoitokortin ja vein Lassen loimitettuna tarhaan.

Hoitokortti. Valitettavasti tulin niin epävarmaksi termien kanssa että ne oli pakko sutata :D 

Väliaikaisloimitettu Possu

Tänään pääsin kokeilemaan virallisesti auttoiko hieronta mitään. Ja auttoihan se! Lasse liikkui alusta saakka edestä todella elastisesti ja helpon tuntuisesti. Oli aika voittajafiilis selässä ;) Edes Lassen tavanomaiset sekoilut eivät saaneet minua masentumaan. Tästä on hyvä jatkaa!

Jos jäi kysyttävää niin kysykää ihmeessä, vastailen parhaani mukaan :)