Ei otsikkoa

Olen ollut juuri sellainen bloggaaja kuin en missään nimessä haluaisi olla. Kirjoitan todella harvoin ja silloinkin kaikkea muuta kuin asiaa. Tuntui että kaikki heitti häränpyllyä joten ei ole ollut lainkaan motivaatiota kirjoittaa. Hevospuolella kaikki on ollut yhtä pahaa mieltä ja töissä ei ole lainkaan mukavaa vaan siellä käyminen syö vain jaksamista entisestään. Yritä siinä nyt sitten lisäksi hoitaa koirat, koti, mies ja hallinrakentaminen...

Onneksi kevät on täällä. Edes hetken. Pitkästä aikaa tuntuu että pystyn hengittämään. Kevätauringon paistaessa kaikki tuntuu niin paljon helpommalta. Nyt saan sanoa sen itselleni: Minä selvisin tästä talvesta elossa. Minä todella selvisin, vaikka välillä tuntui niin toivottomalta. En ole ikinä ymmärtänyt masentuneita ihmisiä. Kyllähän sitä kuka tahansa pystyy olemaan iloinen halutessaan. Tämän talven jälkeen ymmärrän heitä täysin. Kun itkee kotona tunnista toiseen yksin ja yrittää väkisin jaksaa. Kun joutuu esittämään ympärillä oleville iloista, ettei kukaan vain huomaisi että minä en todellakaan jaksa. Kun ei saa mistään vertaistukea kun ei kehtaa kellekään kertoa että asiat on huonosti.

Mitä lähemmäs kesää mennään, sitä helpompaa on jaksaa. Nytkin aurinko paistaa ikkunasta sisään ja kertoo minulle, että olen jo voiton puolella. Minä selvisin.

Lassenkin kanssa on mennyt kaksi kertaa aivan huippuhyvin. Laitoin sille toissapäivänä selkään koulusatulan ja itselleni kannukset. Ja kas kummaa, sinkoilu loppui lähes kokonaan! Koulusatulalla en horjahda niin paljoa kuin estesatulalla, joten Lasse huomasi että sekoilemalla joutuukin todella töihin. Heti kun pää nousi, istuin tiiviisti satulaan ja aloin väistättämään pohjetta. Tehtiin todella paljon siirtymiä ja lopussa Lasse kulki huippuhyvin. Kun minulla on kannukset jalassa, en joudu käyttämään niin suuria pohjeapuja. Näillä mennään kunnes olen saanut taas itsevarmuutta sen verran ettei ratsastus tunnu aina niin ikävältä.

Eilen mentiin todella pikaisesti, mutta sama hyvä fiilis jatkui. Kyllä me tästä vielä noustaan. Tänään soitin satulansovittajalle ja hän tulee 29.3. katsomaan Lassen satuloiden sopivuuden ja mahdollisesti sovitetaan myös uusia satuloita mikäli vanhat eivät sovi. Sitä ennen minulla on vielä varvasleikkaus (iik!!) 18.3. Yhdessä varpaassa on ollut nyt kaksi kuukautta niin paha kynsivallintulehdus, että varvas on pakko operoida. Leikkaus on todella pieni, ja uskon selviäväni vain parilla sairaslomapäivällä.

Tämän kuun viimeinen päivä Lasse täyttää virallisesti 17v ja 3.4. minulle tulee mittariin 22v. Rakastan synttäreitä! Huhtikuun ensimmäisenä perjantaina saan lähteä taas kohti Tuusulaa, sillä se viikonloppu on koulua. Tällä kertaa menen yksin ja majoitun ratsastuskoululla. Huisia!

Minun pitäisi siivota, mutta pitkästä aikaa tuli oikeasti halu kirjoittaa blogiin. Avata vähän ajatuksia. Kertoa että elämä voittaa. Tarkoituksena on kirjoittaa myös Lassen lihaksistosta ja siihen liittyvistä masennuksista, joista kuulemma pääsee yli. Katsotaan koska saan tämän aikaiseksi.