Hieronta- ja kraniosakraalihavaintoja

Nyt tulee se selventävä postaus meidän käsittelyhavainnoista. Lupailin tätä jo aikaa sitten, mutta nyt vasta olen päässyt sinuiksi asian kanssa ja alkanut toimimaan niin että Lassen lihaksisto saataisiin parempaan kuntoon. Alkuun tämä homma masensi minua ihan todella ja tunnustan jopa itkeskelleeni asian kanssa. Olen aina halunnut Lasselle vain parasta, mutta en ole huomannut (eikä kyllä ole kukaan muukaan) näin suurta "ongelmaa."

Tosiaan, tallin omistaja Terhi opiskelee kraniosakraaliterapiaa ja minä hevoshierontaa. Joten onhan se selvää, että hevosta tulee katsottua eri lailla ja havainnoitua sellaisia juttuja, mitä ennen en ole tajunnut.

"Nyt se seisoo tarhassa noin, Terhi ooks huomannu että onko sen takapää ollu tavallista jäykempi?"

"Se ei taivu oikeelle juuri lainkaan, onko siellä vasemmalla puolella nyt taas joku jumi?"

"Täällä harjoitusravissa on liian helppo istua, eikö se taaskaan käytä selkäänsä."

Tällaisia asioita sitä tulee huomattua paljon selvemmin kuin ennen. Ensimmäisellä hierontakerrallahan en löytänyt Lassen selästä mitään jumeja. Ei ihmekään, sillä pari päivää sen jälkeen Terhi sanoi että eihän sillä ole tippaakaan lihaksia selässä. Hän oli huomannut jo joskus aikaa sitten kun kokeili Lassea, että Lassen harjoitusravi on liian helppoa istua. Tämä kuitenkin selvisi vasta nyt. Lasse ei todellakaan käytä kunnolla selkäänsä, varsinkaan ravissa. Se on vain mennä hölskytellyt pää linkussa, mutta takajalat tallissa.

Osin tähän selkäongelmaan voi vaikuttaa myös epäsopiva satula. Lasse liikkui vanhalla estesatulallamme mielestäni hyvin: se ei protestoinut (eipä...) ja ei vaikuttanut kipeältä, ei ärtynyt satulanlaitosta normaalia enempää jne. Kuitenkin, satulansovittaja sen totesi: satula on liian suora. Mitenkäs tän selitän niin että sen tajuaa. Vanha satula oli paneelien edestä kiinni hevosessa, puoli välissä satulaa hevosen ja paneelien väliin mahtui työntämään sormet ja taas paneelien takaosa oli aivan kiinni selässä. Nämä havainnot siis kun satula oli selässä ja laittoi käden paneelien alle ja veti edestä taaksepäin. Aina siis kun Lasse sai niitä sinkoilujansa kentällä, se todennäköisesti johtui siitä, että painopisteeni heilahti aivan hiukan taaksepäin, jolloin satula painui ikävästi selkää vasten. Ja tämänkin luulin vain johtuvan "jostakin." Kyllä ihminen voi olla tyhmä.

"Se vain pelleilee."

Nyt kun meillä on sopiva estesatula, on sekoilutkin jääneet huomattavasti vähemmälle. Enää Lasse singahtaa luultavasti vanhasta muistista vain joskus ja jouluna.

Terhin opettaja kävi jokunen viikko sitten tallilla ja Terhi pyysi kokeilemaan että miltä Lasse tuntuu Reetan käteen. Hän sanoi hevosen olevan "poikki" selästä. Todennäköisesti joku todella vanha vamma on aiheuttanut niin pahan jumin Lassen lanneselkään, että senkin takia se ei pysty käyttämään selkäänsä niin hyvin kuin olisi mahdollista ilman tätä ongelmaa. Tulimme yhdessä siihen tulokseen, että Lasse on todennäköisesti loukannut selkänsä pahemmin kuin on luultu silloin, kun sen laukkaura loppui. Lassehan tuli silloin lähtökarsinasta kuperkeikalla ulos, eikä sen jälkeen suostunut enää menemään sinne. Voi olla että niin raju kaatuminen on aiheuttanut jopa murtuman lanneselän alueella ja siksi hevosen selkä on niin lihasköyhä.

Hyvä merkki siitä, käyttääkö hevonen kunnolla selkää on se, kuinka hyvin harjoitusravissa pystyy istumaan. Toki omaan hevoseen tottuu, eli omistajan on vähän huono mennä sanomaan. Mutta vierailevat ratsastajat ovat oikein hyviä tähän. Jos selässä on helppo istua, hevonen tuskin käyttää kunnolla selkäänsä. Kun selkä toimii, satulaan tulee automaattisesti isompi liike. Itse olen nyt ollut aina tyytyväinen jos ravissa on vaikea istua. Olen ennen yrittänyt saada Lassen aina siihen tilaan, että siellä on helppo istua kyydissä (ja sitten ihmettelen että miksi Lasse ei käytä selkäänsä...). Nykyään ratsastan ravia useimmiten keventäen, että Lasse saisi mahdollisimman paljon käyttää selkäänsä minun häiritsemättä. Eilen ratsastaessa huomasin, että alussa en pystynyt istumaan harjoitusravia kunnolla, mutta jonkin aikaa väännettyäni pystyin istumaan ravissa. Lasse liikkui edelleen yhtä isosti, mutta se liikkui hyvässä rytmissä ja tasapainossa, jolloin pystyin sovittamaan istuntani paremmin ravin tahtiin. Tätä on vaikea selittää. Mutta jos hevosella on liian pehmeä harjoitusravi, tarkista, käyttääkö se selkäänsä oikein.

Pukittelu on hyvä tapa avata lihaksia ja siksi olenkin ihan onnessani kun Lasse nykyään tarhassa ja laitumella pukittelee :D Onneksi se ei silloin osaa pukittaa kun ratsastaja on selässä....

Toinen Lassen ongelma on peppumuskelit. Kaikki on aina kehuneet, kuinka hienot lihakset Lassella on takapäässä, näkyvät niin hienosti. Väärin. Ne eivät todellakaan saa näkyä. Lassella on todella kireä biceps femoris (kaksipäinen reisilihas) ja semitendinosus (puolijänteinen lihas). Näiden raja näkyy seistessä aivan selvästi, ja se ei saisi näkyä. Olenkin nyt pyrkinyt joka ratsastuksen jälkeen vähän hieromaan tätä aluetta. Se on ehkä hieman tullut paremmaksi, mutta voi olla että minuun on iskenyt sokeus. Oman hevosen kanssa tulee aina vähän sokeaksi. Sen takia me ei koulussakaan saada ottaa projektihevoseksi omaa, vaan sen pitää olla joku, jonka omistaja pystyy rehellisesti kertomaan hieronnan vaikutuksista.

Tähän on merkattu pepun ongelmalihakset. Pisteiden välissä näkyy aivan selvästi raja. Tämä on vanha kuva ja peppu on nykyään parempi, mutta näinkin pahana tilanne on ollut. Nykyään raja näkyy vain tuosta klippausrajasta alaspäin.

Ylläolevasta kuvasta näkyy myös kolmas Lassen lihaksiston ongelmista. Kaula. Sokeakin näkee että siinä menee ihan selviä lihasrajoja. Oikein tekee pahaa katsoa tuota kuvaa näin jälkeenpäin, kun tietää miltä lihaksiston kuuluisi näyttää. Hyi missä kunnossa olen hevostani pitänyt. Voisin selittää tähän että noihin aikoihin aloin itse työttömänä ylläpitämään Lassea eikä rahaa ollut ylimääräisiin. En selitä. Olen pitänyt hevostani hirveässä lihaskunnossa, enkä ole edes tajunnut sitä.

Lasse on jännittäjätyyppiä. Aina kun se jännittyy, ensimmäisenä kiristyy kaula ja niska. Ja sen kyllä huomaa. Varsinkin kallonpohjan lihakset on Lassella niin jumissa, että hyvä kun pystyy koskemaan kunnolla. Nyt olen saanut niskaa paremmaksi kun sitäkin aina tallilla käydessäni yritän vähän hieroskella. Olemme Lassen kanssa molemmat samanlaisia jäykkäniskoja. Ja kun niska jännittyy, kaulakin jännittyy sillä kaulan lihaksista moni kiinnittyy juurikin tuonne niskan alueelle.

Kuvaa katsoessani saan olla ylpeä. Pitäisi ottaa Lassesta uusi rakennekuva ja verrata sitä tähän. Se on saanut todella hyvin lihasta ja massaa muutenkin. Kylkiluut eivät enää näy, eikä noin selviä lihasrajoja. Ja oikein piti Terhiltä kysyä joku päivä, että onko hän tunkenut jotain Botoxia Lassen kaulaan. Sillä on kasvanut kaula aivan valtavaksi! Eli kyllä minä siis jotain olen loppujen lopuksi tehnyt oikein.

Toivottavasti tämä postaus selvensi silloin joskus vihjailemaani asiaa. Jos tulee mieleen jotain kysyttävää niin kysy, vastailen parhaani mukaan! :)

Postauksen kuvat pukkikuvaa lukuunottamatta © Petra