"Hyvä asenne, ei tässä itkukaan auta."

Lasse ontuu. Eipä se ole koko talvena (onneksi) ollut kipeänä, niin johan oli aikakin. 

Eilen minun oli tarkoitus pitää Sonjalle tuntia. Aloitettiin alkuverkkaamaan ja kaikki oli vielä ihan fine. Yhtäkkiä Lasse hieman kompuroi tai jotain ja sen jälkeen alkoi könkkäämään. Kiva. 

Yritettiin sitten siinä selvittää missä vika on. Ensin ajattelin tietty heti että kenkään oli mennyt kivi, otetaan se pois ja jatketaan. No, eipä löytynyt kiveä. Eikä mitään muutakaan näkyvää. Hevonen ontui selvästi joko vasenta etusta tai oikeaa takasta. Ei oikein saatu selville että kumpaa, kun mitään ei tosiaan näkynyt. Vietiin hevonen sitten tallin kautta tarhaan ja päätettiin että käydään tänään Sonjan kanssa yhdessä katsastamassa tilanne.

Laitoin vielä Terhille viestin tilanteesta ja pyysin häntä tarkkailemaan Possua. Laitoin viestiin että Lasse ontuu, viittitkö vähän tarkkailla sitä. En voi enää kuin nauraa, kuka valitsee itselleen näin paskan harrastuksen? Johon Terhi vastasi: Hyvä asenne. Ei tässä itkukaan auta. Myöhemmin ei onneksi enää tullut viestiä, vaikka olin varma että joku jalka olisi turvonnut.

(En halua kertoa tässä vaiheessa, että syvällä sisimmässäni olin jo varma että tämä on Lassen loppu. Näin jo mielessäni poksahtaneet jänteet tai uudelleen murtuneen puikkoluun. Aamulla saatoin jopa tirauttaa pari kyyneltä kun olin aivan varma että tämä oli tässä. Olen sen tyypin ihminen että pelkään aina pahinta.)

© Krista Ylinen

Tänään menimme tallille katsomaan miltä näyttää. Jalat olivat onneksi täysin kuivat! Ehkä aavistuksen neuroottisesti jalkoja tutkittuani luulin löytäneeni otj jänteistä enemmän nestettä kuin toisesta. Totesin kuitenkin itsekseni olevani hölmö, jalat olivat ok. Eli vika on ylempänä.

Sonja harjaili Lassen ja menimme kentälle juoksuttamaan sitä. Juoksuteltiin molempiin suuntiin ja yritettiin keksiä missä vika on. Loppujen lopuksi olin melko varma että ongelma on oikealla takapäässä. Näytti kuin heppa olisi liikkunut jäykemmin sieltä.

Terhi tuli sitten tallille kun olimme saaneet Lassen tarhaan ja kyselin hänen mielipidettä. Hän taas oli aivan varma, että vika on vasemmassa lavassa. Oli kuulemma tarkkaillut Lassea tarhassa ja tullut tähän tulokseen. Menin sitten tietenkin heti innokkaana hierojaoppilaana kopeloimaan lavan. Ja totta tosiaan. Lapa oli todella jäykkä. Yleensä Lassella saa lavan alle sormet aivan helposti (sillain liu'uttamalla, tiedättekö?), mutta vasemman lavan alle ei saanut mitään, se oli aivan jumissa. Eli hierontaa tiedossa, heti kun varpaani on siinä kunnossa että pystyn laittamaan turvakengän jalkaani. Toivottavasti jo lauantaina.

Eli tämä ei toivottavasti ollutkaan Lassen loppu. Huomisen koulutunnin jouduin luonnollisesti perumaan, mutta tärkeintä on nyt saada heppa kuntoon. Ajattelin että nyt liikutellaan Lassea käynnissä sen mukaan mitä hevonen haluaa liikkua, mielellään ilman satulaa tai ihan maastakäsin. Väkisin ei tehdä mitään ja yritän saada lapaa vähän hierottua. Jos vaiva ei ole muuttunut miksikään viikon sisään niin soittelen varmaan eläinlääkäriä tai jotain muuta asiantuntijaa (kraniosakraaliterapeuttia, hierojaa yms) paikalle. Raspaus pitäisi joka tapauksessa varata huomenna tai viimeistään ensi viikolla, joten varmaan samalla kysäisen josko eläinlääkärisetä voisi vilkaista myös lapaa ja sanoa mielipiteensä. 

Parane pian rakas ♥ Kuva puikkoluun murtuman ajoilta. © Petra

Näillä siis mennään. Tiedossa on ainakin Jennyn ratsastuspostaus lähiaikoina ja jos teen maastakäsintreeniä niin yritän saada jonkun kuvaamaan/videoimaan. Nyt saa ehdottaa myös toivepostauksia, toteutan niitä parhaani mukaan!