Päätimme perjantaina Jennyn kanssa lähteä kunnon maastoon vaareilla. Minähän en ole Lassella kunnon maastossa ollut pitkään aikaan, sillä se osaa olla todella vaikea. Olen mennyt siis lähinnä tallin ympäristössä ja pelloilla.
Nyt kuitenkin rohkaisin mieleni, sillä katselin Eniroa ja löysin mukavan näköisen maastoreitin. Päästiin kiertämään lenkki, eikä näinollen täytynyt kääntyä ympäri :)
Harjailimme vaarit kunnolla ja varustimme ne maastokuntoon. Lasselle laitoin varmuuden vuoksi kaikkiin jalkoihin puutsit ja kunnon suojat, ettei vaan käy mitään... :D Laitoin myös korvahupun, mikä osoittautui myöhemmin huonoksi ideaksi.
 |
| Niin rakkaat ja tärkeät vaarit <3 |
Kävelimme ensin hyvät alkukäynnit ja otettiin vähän ravia. Ensimmäinen kauhistus tuli ennen ensimmäistä laukkapätkää. Nimittäin LEHMIÄ. Hassuinta tässä oli se, että Pärre oli niistä ihan kauhuissaan, kun taas Lasse oli kuin viilipytty. Katseli vaan Pärreä vähän ihmeissään että mikä sua vaivaa? Tultiin molemmat varmuuden vuoksi alas selästä, että pystytään hallitsemaan hepat paremmin jos ne lähtee. Minun kohdalla tämä oli aivan turhaa, sillä Lasse ei toisaan säikkynyt yhtään.
Kun noustiin taas selkään, ravattiin hetki ja sitten otettiin laukkaa. Vähän jännitti, mutta taas "hullu" herra täykkäri yllätti. Se laukkasi Pärren perässä ihan kiltisti, ei edes yrittänyt lähteä rykimään. Hieno vaari!! Mentiin siis koko matka lehmien kohtaa lukuun ottamatta niin, että Pärre meni edellä, koska sillä oli enemmän vauhtia :D
Jouduttiin menemään ehkä 200m isompaa tietä ja vastaan tuli aika vauhtia, mutta vaarit ei sanoneet mitään. Siitä tieltä päästiin ihanalle suoralle, joka varmasti laukataan ensi kerralla. Nyt mentiin suurin osa lenkistä käynnissä ja ravissa.
Päädyttiin ihanalle metsätielle, jossa mentiin reipasta ravia, kunnes yhtäkkiä Jenny huutaa "HIRVI!!" ja pysäyttää Pärren. Hypättiin taas molemmat alas, jos hevoset pelkäisivät hirven hajua. Todettiin jälkeenpäin, että eniten säikähti hirvi, sitten ratsastajat. Hevoset eivät huomanneet mitään.... :D
Noustiin taas selkään ja jatkettiin matkaa. Ja eksyttiin. Onneksi menimme vaan muutaman sata metriä harhaan. Päädyttiin johonkin pellolle, jossa katsoin kännykän navigaattorilla että missä olemme ja mihin pitää mennä, kiitos nykyaika!
Siitä eteenpäin reissu meni pitkään tosi hyvin, kunnes ihan varoittamatta hevoset pelästyivät jotain ravissa. Lasse lähti loikkimaan ja Pärre otti kunnon Vermon loppusuoraravit. Siitä varmaan 20min vaarit olivat kuin viulunkieliä, eivätkä kävelleet juuri askeltakaan. Naureskeltiin että varmaan näkivät oravan puun oksalla ja pelästyivät sitä, mutta sanotaan kaikille että sen oli pakko olla karhu, ettei vaareja pidetä nolona. Muuten hauskaa joo, mutta lenkin jälkeen saimme kuulla että juuri niillä seuduilla on nähty karhu... Eli saattoi olla että hevoset oikeasti haistoivat karhun ja olivat siksi niin säpsyjä ja hermona.
Yritimme ravata pätkän melkein heti tämän jälkeen, mutta Lasse sekosi ihan täysin. Se alkoi pomppimaan ihan hulluna ja viskoi päätänsä aivan sekopäisenä, jolloin korvahuppu irtosi. Ja tämähän vain lisäsi Lassen kierroksia... Onneksi sain hupun napattua pois, sillä se jäi suitsien alle sen verran kiinni, ettei tippunut kokonaan vaan joka pään heilautuksella huitoi Lasseen lisää vauhtia.
Loppumatka menikin sitten ihan hyvin. Otettiin vielä pätkä niin, että Jenny ravasi ja me laukattiin.
Reissussa meillä meni yhteensä puoli toista tuntia, matkaa tuli melkein 14km ja kaloreita kului (ainakin Jennyllä) 620. Eli ei hullumpi reissu! Tuon pätkän pääsee helposti alle tuntiinkin kun ravaa ja laukkaa enemmän, mutta tällä reissulla tutustuttiin vain teihin. Lenkillä oli oikeastaan vain yksi kohta, jossa ei pystynyt menemään käyntiä kovempaa. Muuten siellä pystyy menemään huoletta ravia ja laukkaa koko matkan, eli tosi hyvässä kunnossa on tiet. Ihanaa, päästään pitkästä aikaa kunnolla maastoilemaan <3
 |
| Team Vaarit. Lasse, minä, Sonja, Jenny ja Pärre :) |
Onko teillä muuten vinkkejä, miten hevoset saisi juomaan laitumella paremmin? Siis nimenomaan laitumella, liikutuksen jälkeen aletaan antaa melassivettä, kun käyn huomenna melassia ostamassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti