Menin tallille jo aamulla. Siivosin karsinat kaikessa rauhassa ja mietin tulevaa. Kävin satulahuoneessa ja siellä minua odotti aivan ihana valokuvakehys. Kehyksen reunalla lukee
In my heart you will always stay.
Loved and remembered every day.
Kehyksen päällä oli viesti Terhiltä ja Jaanalta. "Anniina, laita tähän joku kuva sinusta ja Lassesta." Itku tuli samantien. Huomasin kuitenkin itkussa jotain erilaista. Se ei enää ole raastavaa tuskaa, vaan enemmän ikävää. Pian Lassella on hyvä olla. Ei ole enää kipuja. Minä ja monta muuta jää suremaan, mutta Lasse ei tiedä siitä onneksi mitään. Rakas Lasseni.
Äiti tuli tallille ja haimme Lassen tarhasta ja harjasimme sen yhdessä. Itkimme molemmat. Nojasin Lassen kylkeen ja annoin muistojen tulvia mieleeni. Se sai hymyn huulilleni, kyynelten läpi. Lasse on ollut yksi parhaista asioista elämässäni.
Varustimme Lassen. Päähän orbitlessit, selkään huopasatula. Ihan vain pehmikkeeksi. Menimme kentälle ja äiti nousi selkään. Lasse oli ihana oma itsensä. Kun äitiä vähän jännitti, Lassekin meni jännittyneenä. Kun äiti muisti rentoutua, Lassekin rentoutui. Maailman paras opetusmestari ♥
Kun äiti oli kävellyt riittävästi, minä nousin selkään. Kävelimme vapain ohjin ympäri kenttää, vailla mitään kiirettä ja päämäärää. Nautin Lassen liikkeestä viimeisen kerran. Otin jossain vaiheessa huovan pois, sillä halusin vielä tuntea selän lämmön. Huomasin, että olen muokkautunut Lassen selkään. Säkäkään ei tuntunut enää liian isolta. Lopuksi otin myös suitset pois ja heitimme viimeisen lenkin pelkällä kaulanarulla. Hymyilin läpi kyynelten koko ratsastuksen ajan.
Lasse tulee aina säilymään sydämessäni. Se on ikuisesti Elämäni Hevonen. Ensihevoseni, joka opetti minulle kaiken. Kukaan muu ei ole minua niin opettanut. Seitsemän vuotta. Paria kuukautta vaille seitsemän vuotta tuo Suuri Persoona oli elämäni valona. Lasse jättää jälkeensä suuret saappaat, joita mikään hevonen ei pysty koskaan täyttämään. Eikä tarvitsekaan.
Kiitos Eko l'Augeval aivan kaikesta <3
mä itken täälä, että mikä hevonen <3 :')
VastaaPoistaVoi Lasse. Otan osaa teidän suureen suruun. ♥ Toivottavasti kaikki menee huomenna hyvin. Olette ajatuksissa.
VastaaPoista"En ole poissa, vaan mukana tuulen, saan kulkea rannoilla ajattomuuden.
Olen kimallus sateen, olen tähdenlento, olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa, vaan luoksenne saavun, mukana jokaisen nousevan aamun
ja jokaisen laskevan illan myötä, toivotan teille hyvää yötä."
en kestä, ihana teksti ♥ mä itken täällä ihan silmät punasina.. Paljon voimia sulle, Lasse oli ja tulee aina olemaan hieno! ;)
VastaaPoistaHuhhuh sait mutkin liikuttumaan... voimia huomiseen ♡
VastaaPoistaVoimia. <3
VastaaPoistaMinäkin itken, todella koskettava postaus, ja varsinkin tuo englanninkielinen lausahdus oli ihana. Paljon voimia tulevaan ♥
VastaaPoistaoi voi, itku tuli täälläkin.. paljon rapsutuksia upealle Lasselle <3
VastaaPoistatodella paljon voimia huomiselle, Anniina <3
Niin koskettava teksti.. <3 Paljon voimia huomiseen <3
VastaaPoistaAi kamala, itken täällä ihanalle postauksellesi.. Valokuvakehys on ihana lahja, sinulla on ihanan ajattelevaiset ystävät <3
VastaaPoistaNyyh. Olen niin pahoillani. Kylmät väreet menee pitkin ihoa eikä itku ole kaukana täälläkään.
VastaaPoista"Tiedänhän sen
VastaaPoistaettä ymmärrä en
kuinka suuri on surusi määrä
siks puhu mä en, siks vaikenen
ettei sanani olisi väärä
Tää hiljaisuus kantakoon sulle sen,
osanottoni suurimman, lämpöisen."
Kiitos teille kaikille. Suru on valtava, mutta samalla olo on helpottunut. Olen onnellinen, että parhaalla ystävälläni on nyt kaikki hyvin. Lasse saa laukata taivaslaitumilla kilpaa tuulen kanssa, ilman kipuja. Se oli paras hevonen, eikä koskaan tule vastaan toista samanlaista. En kuitenkaan aio vaipua masennukseen, vaan muistelen lämmöllä yhteisiä aikojamme. Olen valtavan kiitollinen näistä seitsemästä vuodesta.
VastaaPoistaLasse nukkui rauhallisesti ikiuneen, enkä olisi voinut toivoa sille kunniakkaampaa loppua. Sain olla sen vierellä viimeiseen henkäykseen. Kun kiitin sitä viimeisen kerran kaikesta, lämmin tuuli pyyhkäisi poskeani. Se oli Lasse, joka halusi kertoa että kaikki on nyt hyvin. Sen jälkeen joka kerta kun olen ollut ulkona ja suru on meinannut tulla puseroon, on alkanut tuulemaan. Näen Lassen tuulessa, oman tuulensieluisen täykkärini. Tuulena se kertoo minulle, ettei tarvitse surra. Lasse ei halua että olen surullinen.
Kiitollisuus, ikävä ja helpotus. Siinä tämän hetken tunteet. Rakas Lasse, me tapaamme vielä.