Perusasioista keskusteleminen

Facebook-päivitykseni liittyen tähän päivään: "On se kumma että aikuisen (16v) hevosen kanssa saa keskustella ihan perusasioista. Meillä oli tänään keskustelussa ulko-ohja ja sen apuihin reagointi. Kerroin Lasselle, että jos otan puolipidätteen ulko-ohjalla, se EI tarkoita että joko lisätään vauhtia tai sitten aletaan loikkimaan kuin aropupu. Se ei myöskään tarkoita että kun se pidäte tulee niin ei reagoida mitenkään. Näistä asioista on erityisen mukava vääntää vielä ilman satulaa."

Tällaista meillä tänään. Aloitetaan kuitenkin ihan tallipäivän alusta. Menin Saimin kanssa tallille puoliltapäivin tarkoituksena tehdä vähän kaikenlaista. Aloitettiin purujen viennillä karsinaan. Ehdin viemään vain kaksi kärryllistä kun Terhi tuli ja alettiin siivoamaan taas Lassen tarhaa oikein urakalla. Tehtiin oikein perusteellinen siivous koska tarhaan tuli uusi paali ja sen alle laitettiin lava ja pari levyä, niin ei haluttu että sinne alle jää huonoa heinää muhimaan.

Kyllä se mutalillinkikakka on painavaa! Kaksi traktorinkauhallista lähti taas tavaraa vaikka olen siivonnut tarhan usein ja ei ole pitkä aika kun sieltä viimeksi vietiin kauhallinen pois. Argh tämä syksy! Hyvässä seurassa on kuitenkin mukava tehdä inhottaviakin hommia ja aika kului kuin siivillä kun samalla höpöteltiin kaikkea. Olen kyllä niin tyytyväinen Terhin talliin, etten tyytyväisempi voisi olla! Hevoset saa olla aivan koko päivän pihalla (tosin huonolla ilmalla ne on tietenkin vähemmän aikaa), niillä on paalit tarhassa eli saavat syödä niin paljon kuin haluaa, itse saa säädellä purun määrän karsinassa ja porukkakin on mukava. Mitään negatiivista en tuosta tallista kyllä keksi :)


Kun saimme siivottua tarhan, oli lihakseni jo niin kipeänä että ajattelin mennä vain hömpöttelemään kentälle ilman satulaa. No, ensimmäisestä kappaleesta voitte lukea kuinka meillä meni.

Jo alkukäynneissä Lassella oli kamala vauhti päällä. Se ei malttanut odottaa yhtään että siirryttäisiin vauhdikkaampaan menoon. Sain sen kuitenkin sen verran rauhoittumaan että saatiin tehtyä muutaman väistöt verryttelyksi. No, siirryttiin raviin ja hevonen meinasi heti poistua paikalla köyrylaukkaa. Yllätyin oikein, kun huomasin että pystyn reagoimaan noihin loikkiin paremmin ilman satulaa! Ehkä olen pohjimmiltani intiaani? ;)

Sain onneksi ravin rauhoitettua melko rauhalliseksi, tosin aavistuksen jännittyneeksi. Ravattiin isoja ympyröitä välillä väistäen takapäätä ulos, sillä innostuessaan Lasse tunkee peppunsa uran sisäpuolelle ja menee ihan banaanina. Omatoimisesti se osaa esittää ihan hienoja sulkutaivutuksia, mutta auta jos minä alan niitä pyytämään...

Ajattelin sitten optimistisesti että kun ravi meni niin kivasti niin tottakai laukka menee myös. Phyh! Vasen laukka vielä menetteli. Siinä Lasse ei räjähtänyt täysin jos tein ulko-ohjalla pidätteen. Tähän tiedoksi, että Lasse on yleensä todella nöyrä ulkoavuille. Se tottelee tosi kivasti jos pidättää ulkoa. Jos ei mikään muu toimi niin siihen voi yleensä luottaa että ulkoavuilla sitä saa ratsastettua. Vaan ei tänään. Oikea laukka oli täysi kaaos. Lasse meni ihan mutkalla sisäänpäin vaikka ohjat olivat saman pituiset. Ja jos kehtasin pyytää päätä vähän suorempaan ulkoa niin sitten lähti. Joko kauheaa vauhtia ohjalle painaen tai sitten köyryloikkaa eteenpäin. Kun kokeilin nostojen välissä taivuttaa sinne ulko-ohjalle, niin ei mitään ongelmaa, taivutus onnistui hienosti. Mutta jos yritin laukassa tehdä pienenkin pidätteen niin heti meni herne nekkuun. 

Tällaista tänään mutta ilman satulaa :D

Meinasin jo antaa yhdessä vaiheessa periksi mutta sitten löin itseäni kuvitteellisella raipalla ja pakotin itseni jatkamaan. Minusta on tullut niin mukavuudenhaluinen että annan yleensä mieluummin periksi pienenkin onnistumisen jälkeen (esim. pieni pätkä onnistunutta laukkaa), mutta tänään vaadin itseäni poistumaan mukavuusalueeltani. Ja väännettiin sitten niin kauan että se ulko-ohja meni läpi. Ei Lasse vieläkään ihan täydellinen ollut sieltä ulkoa mutta ei enää huonokaan.

Muutaman kerran Lasse kävi todella korkealla loikkiessaan, mutta minulla ei kertaakaan ollut sitä "apua nyt mä putoon!"-fiilistä. Ennemminkin alkoi vaan kiukuttaa kun Possu sillä lailla loikki, koska se teki takapuoleen aika kipeää. Mutta istuin selvästi hyvin selässä loikista huolimatta, sillä Lassen karvat eivät olleet yhtään pystyssä kun tulin alas selästä. Kumisaappaideni reuna oli nostattanut kyljestä vähän karvoja pystyyn, mutta ei paljoa. 

Vein Lassen tarhaan ja nyt kauhistelen että pääsenköhän aamulla ylös sängystä. Jalat ovat aivan hyytelöä, samoin vatsalihakset. Ihme kyllä kädet ei ole yhtään vaikka ohjasapujen kanssa olikin ongelmia. 

Reagoiko teidän hevoset syksyyn ja viileisiin ilmoihin?