Lueskelin taas kerran ht.netin ratsastuspuolta. Siellä oli keskustelu hevosesta, joka linttaa ihmisen seinään. Tämä herätti minussa ajatuksia ja haluan jakaa ne kanssanne.
Kun puhutaan väkivallasta, seuraa kysymys, mikä sitten on sitä. Jotkut laskee väkivallaksi verille hakkaamisen, toiset jo pienen läpsäisyn lavoille, joku ohjista repimisen ja potkimisen. Minkä minä sitten lasken väkivallaksi? Tähän on vaikea vastata yksiselitteisesti, mutta väkivaltaa on mielestäni kaikki yllämainittu. Eri asia sitten taas on, koska niitä on oikeus käyttää.
Fiksun ja ihmistäkunnioittavan hevosen kanssa väkivaltaa ei tarvitse käyttää. Mielestäni väkivaltaa tarvitaan vain oikeasti vaarallisen hevosen kanssa. Siis sellaisen joka tulee esimerkiksi rehdisti päälle tai toimii muuten vain niin, että ihmisen terveys ja henki on vaarassa. Tällöin itse en arastelisi kertoa hevoselle vaikka riimunnarun avulla että nyt menee pieleen. Olen ollut yhden sellaisen hevosen kanssa tekemisissä, jota en uskaltanut hakea tarhasta ilman raippaa. Se ei vaan kunnioittanut ihmistä. Minutkin se jyräsi kerran aitaa päin niin pahasti, että oli suoranainen ihme ettei mitään mennyt rikki, sain vaan pintanaarmuja ja kipeät lihakset. Koska kyseessä ei ollut oma hevoseni, en voinut opetella sen kanssa ihmisen kunnioittamista. Tämä samainen hevonen jyräsi todella monen ihmisen yli tarhasta haettaessa. Myös maastossa ryöstävän hevosen pysäyttäminen on mielestäni sallittua keinolla millä hyvänsä.
Ratsastaessa väkivaltaa tulee käytettyä varmaan helpommin kuin muuten hevosta käsitellessä. Jos hevonen ei taivu, aletaan repimään ohjasta ja potkimaan. Jos hevonen menee liian hitaasti, potkitaan. Jos hevonen on edestä tyhjä, taas revitään. Ja mitä tästä hyötyy kumpikaan osapuoli? Alkaako se hevonen luottamaan ohjaan repimisen jälkeen? Taipuuko se jännittyneenä helpommin? Auttaako se jatkuva potkiminen kannuksilla sitä hevosta polkemaan rehellisesti alleen?
Itse olen ennen käyttänyt väkivaltaa huomattavasti enemmän kuin nykyään. Olen alkanut kuuntelemaan enemmän hevosta ja miettimään, miksi se tekee niinkuin tekee. Jos Lasse ratsastaessa ei halua taipua jompaan kumpaan suuntaan, se ei tee sitä kiusallaan vaan on varmaan jumissa. Tällöin en ala väkisin repimään sen turpaa polveeni, vaan pyydän alkuun vähemmän. Ainut missä edelleen joskus joudun huomauttamaan on se jos Lasse meinaa ajatuksissaan tulla päälle. Tätä se nimittäin tekee joskus :D Haahuilee vaan ja katselee muualle ja samalla saattaa lavallaan tuuppaista minua. Tällöin nostan kädet joko nopeasti ilmaan tai läpsäisen kädellä ryntäille. Useimmiten tuo käsien nosto jo riittää. Lassella on myös joskus tapana yrittää astua varpaille karsinassa tai käytävällä jos sen vieressä seisoo. Tällöin saatan tuupata sitä poispäin jos huomaan että varpaani ovat jäämässä alle.
Äh, minulla oli tästä aiheesta kauheasti juttuja mielessä, mutta nyt katkesi ajatus. Annankin puheenvuoron teille. Kertokaa kokemuksia, mielipiteitä, mitä vain liittyen tähän aiheeseen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti