Johan tässä nyt hetken menikin hyvin.

Niin. Tänään kävi kyllä todella turha tapaturma ratsastuksessa. Onneksi kaikki on nyt ainakin toistaiseksi hyvin.

Aloitin ratsastamalla ihan normaalisti, verryttelin hyvin ja Lasse tuntui superkivalta. Tarkoituksenani oli ottaa tänään muutama reippaampi pätkä, nyt kun pelto on vihdoin ajettu. Otettiin alkuverkaksi paljon väistöjä, jotta saisin molemmat pohkeeni läpi.

Otin sitten yhden vähän reippaamman laukan ja kaikki tuntui olevan ok. Päästin sitten toisen kerran pellon toiseen päähän, mutta yhtäkkiä kesken suoran Lasse yritti alkaa pukittelemaan ja sekoili jotain omia loikkiaan niin, että meinasin tippua. Komensin Lassea ja jatkettiin sitten toiseen päähän hitaassa laukassa, kun Lasse ei malttanut ravata. Tai niin minä luulin....

Otettiin vielä yksi vähän rauhallisempi nopea pätkä hoitopaikalle päin, ja kaikki meni ihan hyvin. Kun siirsin Lassen raviin, se tarjosi taas jotain laukansekaista räpellystä. Otin käyntiin ja yritin uudelleen. Taas sama homma. Ei hitto, tämähän ontuu ja pahasti. 

Hyppäsin tietenkin alas selästä ja tarkastettiin tilanne. Jenny juoksutti Lassea pienen pätkän jotta näkisin mitä jalkaa se ontuu. Kyseessä oli oikea takajalka, jolla hevonen ei astunut juuri lainkaan. Ensimmäisenä menin tarkistamaan kengän, josta löytyikin heti vika. Kenkä oli vääntynyt sivusuunnassa ja sivukäänne painunut Lassen kavioon. Tässä kohtaa päästin mielessäni (ja taisi sieltä pari sanaa ääneenkin tulla) sellaisen kirosanalitanian, että varmasti kaikki keksityt sanat tulivat siinä. Ensiapuna vedin kengästä pari naulaa irti ja laitoin sen jotenkuten paikalleen. Taluttelin loppukäynnit varovasti koko ajan jalkaa tarkkaillen ja soitin kengittäjälle.

Kenkääjä sanoi, että ehtii vasta illalla paikalle (tapaturman sattuessa kello oli varmaan vähän yli kolme), yrittäkää ottaa kenkä irti itse niin ei aiheuta pahempaa jälkeä. No, soitin sitten isälleni (joka pelkää hevosia kuollakseen) ja pyysin avuksi. Yritimme varmaan puoli tuntia ähertää kengän parissa, mutta se ei hievahtanutkaan, sillä toiselta puolelta naulat olivat vielä tiukasti kiinni. Annettiin sitten periksi ja sanoin, että odottelen iltaan saakka Lassen kanssa, ettei se telo itseään. Iskälle kyllä pisteet, tosi hienosti auttoi vaikka selvästi pelotti!

No, sitten vaan odottelemaan. Tässä välissä pidin Jennylle ja Pärrelle tunnin niin, että Lasse oli minulla narun päässä syömässä vieressä. Onneksi kengittäjä soitti varmaan tunnin päästä, että hän onkin jo matkalla, sai asiat järjestettyä niin että pääsi tässä vaiheessa apuun.

Johanna tuli ja otti kengän pois. Hetken tutkailtuaan hän sanoi, että tässä tuskin on kaviopaiseen riskiä, oli uponnut sellaiseen kohtaan ettei toivon mukaan aiheuta mitään ihmeempiä. "Mutta toisaalta, kyseessä on Lasse, joten kaikki on mahdollista..." hän sanoi. Eli nyt sitten jännitetään kuinka käy! Kovasti Lasse aristi jalkaa ja kenkää kiinni laittaessa oli vielä paljon vaikeampi kuin normaalisti, eli kipeä se ilmeisesti oli.

Taluteltiin heppoja vielä hetki ja keräiltiin samalla pellolta heinämiehiltä jäänyttä heinää hoitopaikalle, sillä Lasse tykkää sitä kovasti syödä. Lasse pääsi tässä vaiheessa karkuunkin minulta ja juoksutti ympäri peltoa :D Sen jälkeen puuhailtiin kaikkea yleispätevää, ja yhtäkkiä huomasin kellon olevan jo seitsemän. Oho, tallilla vierähti yli viisi tuntia... :D Loppu hyvin kaikki hyvin, nyt vaan kaikilla peukut pystyyn ettei Lasse kehittäisi mitään kaviopaisetta kinttuunsa.

Kuvat © Jenny